Said a Word, Uttered Thus: Structures and Functions of Parallelism in Arhippa Perttunen's Poems

Verse parallelism is one of the most distinctive features of a Finnic tradition of oral poetry, which is called "kalevalaic poetry" in Finland or "regilaul" in Estonia. This essay presents grammatical and semantic principles and patterns according to which parallel verses are composed, and introduces a statistical analysis of parallelism in the repertoire of one singer of these poems. Verse parallelism is considered a constitutive feature which, alongside the meter and alliteration, defines this register. As the first line has normally the full referential power of a proposition, parallel lines add to this power and deepen and enrich description in the discourse.Abstract from website.Jukka Saarinen is Development Manager in the Archives of the Finnish Literature Society. His research interests and activities include Finnish and Karelian kalevalaic poetry and folklore in general. He has recently defended his doctoral thesis on poetics and the song repertoire performed by Arhippa Perttunen (1769-1841), one of the most prominent singers of kalevalaic poetry. He has been involved in developing the SKVR-database, a digital corpus of Finnish and Karelian oral poetry

Localization and discrimination of “pop-out” targets

AbstractIn parallel visual search, a target pattern “pops out” among distractors rapidly, requiring no effort, regardless of distractor numbers. The localization and discrimination of “pop-out” targets was investigated for this research note using similar multiple target displays to those used in Sagi and Julesz's [(1985a) Science, 228, 1217–1219] and Folk and Egeth's [(1989) Journal of Experimental Psychology: Human Perception & Performance, 15, 97–110] studies. The stimulus display contained 2, 5 or 10 oblique target line segments embedded in vertical distractor lines. In the first localization task, the observer indicated whether one of the oblique targets was in one of the two inside-corner positions of the display, or whether all the targets were in other positions. The second localization task was otherwise identical to the first one, except that the number of critical inside-corner positions was four. In the discrimination task, the observer reported whether all the target lines had the same orientation, or whether one of them differed in orientation from the others. Reaction times for correct responses were measured in all three tasks. The results showed that target discrimination took place in parallel, but target localization was a “serial” process, i.e. the localization time depended on the number of targets and critical locations to be checked

Runolaulun poetiikka : Säe, syntaksi ja parallelismi Arhippa Perttusen runoissa

This study deals with the poetics of the Finnic tradition of oral poetry known as kalevalaic poetry, concentrating on the interplay between verse structure, syntax and parallelism. The research material consists of all recorded texts of the singer Arhippa Perttunen (1769–1841) from Viena Karelia. This material is approached from two perspectives: folkloristic research on an individual tradition bearer and linguistic analysis elucidating the poetic structures of the texts. The first perspective examines how an individual uses and moulds tradition. The second examines what traits and features in general define and characterise texts in this tradition. These perspectives overlap in the process of composition, which is treated especially by recourse to the theories of the Oral-Formulaic School. The kalevalaic tradition is a poetic register, here addressed through two concepts frequently used in contemporary research on oral poetry: the concept of "register" developed by the systemic-functional approach in linguistics, and the concept of the poetic function of language developed by Roman Jakobson. The study on the syntax of the poems takes as a starting point the theory of enjambement in kalevalaic poetry, as expounded by Matti Kuusi. Kuusi’s theory is advanced by refining his rules for enjambement and rules for combining different syntactic units within a line. Parallelism is a very characteristic feature of kalevalaic poetry. Its most distinctive form, verse parallelism, is studied in detail as a syntactic-semantic phenomenon. It is shown how a set of parallel verses functions to create a poetic picture that is richer in meaning than the verses could convey separately. The research presents and analyses all the information available concerning Arhippa. His narrative poems appear to be quite stable from one sung performance to another, but they usually diverge from the variants of other singers. From this it can be deduced that the shaping of each song for the most part occurred when he acquired it. With respect to lyrical and other non-narrative poems, Arhippa seems to have always been able to create new entities from poems with which he was already familiar or from other traditional materials, especially proverbs.Tutkimuksessa käsittellään vienankarjalaisen runonlaulaja Arhippa Perttusen (1769–1841) runojen kieltä ja poetiikkaa. Aineiston muodostavat kaikki häneltä tallennetut tekstit, yhteensä liki 6000 säettä kertovia runoja, loitsuja, lyriikkaa ja mietelmärunoja. Aihetta lähestytään sekä folkloristisesta yksittäisen perinteentaitajan tutkimuksen näkökulmasta että lingvistisen, kielellisiä ja poeettisia rakenteita erittelevän analyysin kautta. Ensimmäinen näkökulma tutkii, kuinka laulaja käyttää ja muokkaa perinnettä. Toinen näkökulma selvittää, mitkä piirteet ja ominaisuudet määrittävät ja luonnehtivat yleisesti kalevalaisen runon tekstiä. Keskeisenä kohteena ovat säerakenteen, syntaksin ja parallelismin väliset suhteet. Tekstin luomista, kompositiota, tarkastellaan erityisesti suullis-formulaisen koulukunnan teorioita vasten. Kalevalainen runous on poeettinen rekisteri. "Sana "poeettinen" viittaa Roman Jakobsonin esittämään kielen poeettisen funktion käsitteeseen, "rekisteri" taas systeemis-funktionaalisen kieliopin käsitteeseen, joita on molempia käytetty taajaan suullisen runouden tutkimuksessa. Syntaksia tutkitaan käyttäen lähtökohtana Matti Kuusen teoriaa kalevalaisesta säkeenylityksestä. Teoriaa syvennetään määrittämällä tarkemmin säännöt, jotka ohjaavat säkeenylitystä ja syntaktisten elementtien yhdistymistä säkeen sisällä. Runorekisteriä määrittäviä primaareja poeettisia ominaisuuksia ovat runomitta (kalevalamitta), alkusointu ja parallellelismi. Parallelismin huomattavin ilmenemismuoto, säekerto, analysoidaan syntaksin ja semantiikan kannalta ja esitetään, että säekerron kautta syntyvä säeryhmä muodostaa kokonaisuuden, jonka merkitys on rikkaampi kuin säkeiden merkitys erikseen. Tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan kaikki Arhipasta saatavilla oleva tieto. Kertovien runojen tekstit eivät varioi suuresti esityksetä toiseen, mutta ne eroavat selvemmin muiden laulajien vastaavista runoista. Tästä voidaan päätellä, että runoteksti luodaan sitä omaksuttaessa. Arhipalta on tallennettu myös pitkiä rakenteeltaan parannusnäytelmää noudattavia loitsutekstejä, vaikka Arhippaa ei lähteiden mukaan tunnettu tietäjänä. Lyyristen ja mietelmärunojen suhteen voidaan aineiston perusteella todeta, että Arhippa on pystynyt luomaan aina uusia kokonaisuuksia käyttämällä muusta perinteestä tuntemiaan aineksia, erityisesti sananlaskuja

Alueellinen metsäohjelma kokoaa metsän monet merkitykset

Metsäkeskusten johdolla tehtävään alueelliseen metsäohjelmaan (AMO) osallistuu nykyisin monia sidosryhmiä, joilla saattaa olla hyvinkin erilaisia metsien käyttöä ja hoitoa koskevia tavoitteita. Oamkin Luonnonvara-alan yksikön koordinoiman HyvAMO-hankkeen (Alueellinen metsäohjelma hyväksyttävänä ja vaikuttavana prosessina) tavoite on tuottaa metsäkeskuksille uusia työtapoja, joilla nämä tavoitteet voitaisiin sovittaa yhteen nykyistä paremmin. Tämä on yhteenveto hankkeen taustasta, tähän mennessä tehdystä tutkimustyöstä ja sen tuloksista. HyvAMO alkoi vuonna 2007 ja se jatkuu vuoden 2009 loppuun

Label-free imaging of cells and particle interactions based on coherent anti-Stokes Raman scattering (CARS)

The aim of this thesis was to investigate the potential of label-free CARS microscopy as a new method for chemically-specific imaging of live cells and particle-cell interactions in a drug delivery context. Cells used to mimic the intestinal epithelium, Caco-2 cells and HT-29 cells and nano-/ microcrystal particle interactions with macrophages were studied. More information about drug absorption from intestinal and particle cell interactions are needed, since many novel drugs lack properties needed for good bioavailability. It would be beneficial if these events could be visualized without labels. CARS microscopy was found to be well suited to imaging live Caco-2 and HT-29 cells that were grown on PTFE Transwell inserts. CARS microscopy revealed lipid droplets inside these cells. The size of lipid droplets increased in Caco-2 cells a lot during a three week period so that at the end a large part of the inner part of the cell was filled with lipid droplets. It was also observed that Caco-2 cells and HT-29 cells can grow on top of each other on Transwell inserts and not just as a monolayer. These two facts could cause variations in drug absorption studies based on Caco-2 cell monolayers. CARS microscopy was able to detect nanocrystals as small as about 500 nm with label-free, molecular-specific CARS microscope inside RAW 264.7 macrophages after incubation of 120 min. This observation was important, since nanocrystal drug formulations are gaining interest in the field of pharmacy. Nanocrystals can be used in parenteral drug formulations as well as in oral dosage forms. In suspensions, nanocrystals can be used to cause long lasting drug release. Nanocrystals can be also used to enhance poor bioavailability of drugs. Whether these nanocrystals are used in parenteral formulations or in oral drug formulations it is evident that imaging techniques are needed to image interactions between these nanocrystals and cells. CARS microscopy could be one of those techniques, since it is suitable for live cell imaging and it can be used to image nanocrystals that are not labeled. The results in this thesis suggest that CARS microscopy could be used as fast imaging technique for nanocrystal particle cell interactions. Overall, CARS microscopy is a relatively new imaging method that shows much promise as a label-free chemically specific imaging technique for imaging cells and cell-particle interactions in a drug delivery context. As the technique becomes more widely available and undergoes some technical developments, it will become much more widespread imaging method in the future.Tämän työn tarkoituksena oli tutkia, miten hyvin CARS-mikroskooppia voidaan käyttää kuvaamaan eläviä soluja ilman väriaineita. Caco-2 ja HT-29 soluja, joita tavallisesti käytetään mallintamaan ohutsuolen epiteelisolukkoa käytettiin mallina. Lisäksi tarkoituksena oli saada tietoa kuinka hyvin CARS- mikroskooppia voidaan käyttää kuvaamaan nano-/mikrokidehiukkasten vuorovaikutuksia makrofagisolujen kanssa. Olisi hyödyllistä, jos näitä tapahtumia pystyttäisiin kuvantamaan ja näistä tapahtumista saataisiin lisätietoa sillä, monet uudet lääkeaineet imeytyvät huonosti ohutsuolesta. Osoittautui, että CARS- mikroskopia soveltuu hyvin elävien Caco-2 ja HT-29 solujen kuvaamiseen kuoppalevyillä PTFE Transwell inserttien päällä, jossa nämä solut kasvavat yhden solukerroksen paksuiseen kerrokseen. Solujen sisältä paljastui lipidi pisaroita (lipid droplets). Caco-2 soluissa nämä pisarat kasvoivat kolmen viikon tarkastelujakson aikana paljon. Lopulta iso osa solun siällöstä saattoi olla näitä lipidi pisaroita. CARS- mikrskoopilla kuvattuna paljastui myös, että nämä solut eivät kasva aina yhdessä kerroksessa, vaan myös päällekkäin. Nämä löydöt selittävät osaltaan lääkeaineiden imeytymiskokeiden tulosten vaihteluita. Nanokidehiukkasia pystyttiin selvästi havaitsemaan RAW 264.7 solujen sisältä CARS- mikroskoopilla ainakin 500 nm kokoluokassa kahden tunnin inkuboinnin jälkeen. Tutkimustulos, että nanokidehiukkasia voidaan kuvata ilman väriaineita CARS- mikroskoopilla on merkittävä, sillä nanokidehiukkasten käyttö farmaseuttisissa lääkevalmisteissa on lisääntymässä. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi suspensioissa, joissa ne mahdollistavat pitkäaikaisen lääkkeen vapautumisen. Niitä voidaan mahdollisesti käyttää myös suun kautta annosteltavissa lääkemuodoissa tulevaisuudessa. Nanokidehiukkaslääkemuotojen on osoitettu parantavan uusien lääkeaineiden hyötyosuutta esimerkiksi syöpälääkkeillä, sillä niiden on osoitettu estävän effluksiproteiinien kuten P-gp proteiinin toimintaa. Oli kyseessä sitten, parenteraalinen nanokidehiukkaslääkevalmiste tai suun kautta nauttitava lääkevalmiste, kuvaamistekniikoita tarvitaan tutkimaan näiden hiukkasten ja solujen välisiä vuorovaikutuksia. CARS- mikroskopia voisi olla yksi näistä tekniikoista, koska se soveltuu elävien solujen kuvaamiseen ja sen avulla voidaan kuvata nanokidehiukkasia ilman ulkoisia väriaineita. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että CARS- mikroskopiaa voidaan käyttää nopeasti kuvaamaan nanokidehiukkasten ja solujen välisiä vuorovaikutuksia ja hiukkasten solun sisään kertymistä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että CARS- mikroskopia on varteenotettava menetelmä solujen kuvaamiseen sekä lääkeainehiukkasten ja solujen välisten vuorovaikutusten kuvaamiseen ilman ulkoisia väriaineita. CARS- mikroskopian avulla voidaan tutkia lääkeaineen kulkeutumista vaikutusalueelle soluissa. Onkin varmasti, niin että CARS- mikroskopian käyttö tulevaisuudessa lisääntyy, kunhan laitteisto tulee yleisemmin saataville ja tekniikka vielä hiukan kehittyy

Non-linear Label-free Optical Imaging of Cells, Nanocrystal Cellular Uptake and Solid-State Analysis in Pharmaceutics

In the pharmaceutical industry, novel analytical techniques are required to gain important insights about new drug candidates and their formulations as early as possible. This information can be used to develop more efficient, safe and also economically profitable medicines. Microscopy techniques can be used for example to follow the fate of nanoparticles in cells and tissues, but also to monitor the changes in solid-state forms of drug molecules during drug development and storage. The overall aim of the Thesis was to evaluate the capability of non-linear optical imaging, especially coherent anti-Stokes Raman scattering (CARS), second harmonic generation and sum-frequency generation (SHG and SFG) microscopies, in pharmaceutical applications including imaging of live cells, nanoparticle cellular uptake and pharmaceutical solid-state analysis. First, the capability of CARS microscopy to image live cell cultures on pharmaceutically relevant membrane inserts was evaluated. It was found that, label-free CARS microscopy can be used to image Caco-2 cells (used in drug permeation studies) grown on PTFE inserts in a non-destructive manner. Label-free CARS microscopy could probe lipid droplets and the size of lipid droplets increased substantially over a 21- day culturing period, which is important in the context of drug permeation studies, since lipid content of the cells will influence drug permeation. Next, CARS microscopy was successfully used to probe non-fluorescent nanocrystals in cells in a label-free and chemically-specific manner. In addition, electron microscopy could be used to visualize the subcellular location of nanocrystals in cells with nanometer spatial resolution in a chemically-specific manner by using a developed correlative imaging method with CARS and EM. At the end, multimodal CARS and SHG/SFG imaging was used to visualize the distribution and crystallization of indomethacin and its solid states on tablet surfaces. The combined use of two imaging modalities is beneficial, since data provided by using two techniques relying on different mechanisms (detection of molecular vibrations (CARS) and SFG signal produced by non-centrosymmetric crystals), can support each other. In summary, it was demonstrated that non-linear optical imaging can be a very useful tool in pharmaceutical applications including imaging of live cells, nanoparticle cellular uptake and solid-state analysis. The results were obtained by using a commercially available microscope, which suggests that there is plenty of potential in these techniques to be applied on a wider scale. The use of these techniques is likely to increase with further instrument commercialization in the near future.Väitöskirjassa tutkittiin epälineaaristen mikroskooppitekniikoiden soveltuvuutta farmasian tutkimuksissa. Erityisesti tutkittiin, soveltuvuutta elävien solujen kuvauksessa, sekä nanopartikkeleiden soluun kulkeutumista. Lisäksi tutkittiin menetelmien soveltuvuutta lääkeaineen kiinteä tilan analysoinnissa. Epälineaariset mikroskooppitekniikat, kuten Cars- mikroskopia ja ns. Sfg- mikroskopia ovat tekniikoita, joilla voidaan kuvata kemikaalispesifisesti näytettä ilman lisättyjä merkkiaineita, toisin kuin esim. fluoresenssimikroskoopilla. Nykyisessä lääkkeenkehitysprosessissa suositaan innokkaasti nanopartikkeleita. Näiden avulla voidaan esim. saada aikaan kohdennettu lääkkeenkuljetus esim. syöpäsoluihin. Mikroskooppimenetelmillä voidaan tutkia kulkeutuvatko nanopartikkelit haluttuun paikkaan esim. solujen sisälle. Uudet lääkeainemolekyylit ovat usein niukkaliukoisia. Liukoisuutta ja imeytymistä elimistöstä voidaan parantaa käyttämällä lääkeaineen amorfisia muotoja. Tällöin lääkeainemolekyylit eivät ole järjestäytyneet selväksi kiderakenteeksi, toisin kuin kiteisillä aineilla. Amorfiset muodot pyrkivät kuitenkin kiteytymään esim. prosessoinnin tai säilyvyyden aikana. Tällä voi olla suuria vaikutuksia lääkkeen vaikutuksen kannalta. Epälineaarisilla mikroskooppimenetelmillä voidaan varmistaa lääkemolekyylin kiinteä tila. Solukuvauksessa Cars- mikroskopia osoittautui hyväksi menetelmäksi. Eläviä soluja kuvattiin kemikaalispesifisesti ilman ulkoisia merkkiaineita ja vaurioittamatta soluja. Caco-2 soluja käytetään mallintamaan ohutsuolen epiteelisolukkoa. Caco-2 soluissa havaittiin ns. lipidipisaroita (lipid droplet). Nämä pisarat kasvoivat kolmen viikon tarkastelujakson aikana paljon. Löydöt selittävät osaltaan lääkeaineiden imeytymiskokeiden tulosten vaihteluita. Lisäksi Cars- mikroskopialla pystytiin osoittamaan että, solut (RAW 264.7 makrofagi) olivat ottaneet sisään nanokiteitä. Tutkimustulos, että nanokiteitä voidaan kuvata solujen sisältä ilman väriaineita Cars- mikroskoopilla, on merkittävä, sillä nanopartikkeleiden käyttö lääkkeen kehityksessä on lisääntymässä. Lisäksi, Cars- mikrosopia yhdistettynä Sfg- mikroskopiaan osoittautui oivaksi menetelmäksi myös kuvattaessa indometasiini- lääkeaineen erilaisia kiinteän tilan muotoja tabletin pinnasta. Menetelmällä pystyttiin seuraamaan tabletin pinnan kiteytymistä hyvällä herkkyydellä. Yhteenvetona voidaan todeta, että väitöskirjassa osoitettiin, että epälineaariset mikroskooppimenetelmät soveltuvat hyvin farmaseuttisiin tutkimuksiin. Odotettavissa on, että laitteiden yleistyessä lääkkeen kehitys prosessissa voidaan hyödyntää näitä menetelmiä monipuolisesti